Joskus kauniina hetkinä
kun laskevan auringonsäteet
leikkivät varjojen kanssa
sekä tuuli on lempeä
Silloin suljen silmäni
palaan lapsuuteeni
kuuntelemaan lintuja
juoksemaan avojaloin
Koitan muistaa
sen vapauden
mikä lapsella on
kuinka maailma oli ääretön
Haluan muistaa
sen rajattoman riemun
jota vain lapsi voi kokea
olon ilman murheita
Avaan silmäni
todellisuus vyöryy päälleni
muistuttaen minua
etten ole enää lapsi
En voi juosta niityllä
avojaloin jahdaten perhosta
tuntea rajatonta iloa
olla onnellinen
Olen aikuinen
minulla on aikuisen taakka
olen kateellinen lapsille
heidän kyvylleen olla onnellisia
Minulla kuitenkin
on edes näitä
kauniita hetkiä
jolloin voi palata lapsuuteen
Nimestä en oikeen kyllä tykkää mutta postaukset on tosi kivaa luettavaa :)
VastaaPoistaihana runo :-)!
VastaaPoista